Perholehto kuvaa itseään jossain määrin sosialidemokraattisilta teemoiltaan ”perinteiseksi ja vähän tylsäksi”, mutta aikoo tuoda puheenjohtajiston työhön myös uutta twistiä. Esimerkiksi työelämäkysymyksissä hän haluaa nostaa keskusteluun nykyistä enemmän muun muuassa työhyvinvoinnin.

– Pelkästään työn tuottavuutta ajatellessa mielenterveyssyistä johtuvat sairaspoissaolot ovat vuositasolla miljardiluokan kysymys.

Perholehto arvioi työelämäkysymysten mutkistavan tulevia hallitusneuvotteluja. Sen verran erilaiset kokoomuksen ja SDP:n näkemykset näissä asioissa ovat.

PERHOLEHDOLLE toinen tärkeä teema on ilmastonmuutos ja luontokato.

– Ne ovat Suomelle kohtalonkysymyksiä ja demarinäkökulmasta reilu oikeudenmukainen siirtymä on meidän vastuullamme.

Ilmastonmuutos on viime aikoina jäänyt talouskriisin ja geopoliittisten jännitteiden varjoon. Perholehdon mukaan näin ei pitäisi olla.

– Ilmastopolitiikan pitäisi olla juuri nyt keskustelun keskiössä. Kestävyys ei voi olla alisteinen muille teemoille. Tätä alleviivaa myös geopolitiikan ja suurvaltapolitiikan muutos. Sota Ukrainassa on näyttänyt, että koko Euroopan pitäisi olla riippumaton fossiilisista polttoaineista.

Perholehdon mukaan ympäristöasioista keskustellaan paljon SDP:n sisällä, vaikka tämä ei valtakunnan tasolla aina näy. Puolueessa on esimerkiksi herätetty henkiin vuonna 1990 perustettu ympäristöliitto Villiruusu.

– SDP:ssä on menossa paljon hyvää punavihreää värinää.

SDP:N varapuheenjohtajistosta noustaan usein ministeriksi, jos puolue pääsee hallitusvastuuseen. Mikä ministeripesti kiinnostaisi, jos tällainen tilanne tulee eteen?

– Suomeen tarvittaisiin tulevaisuusministeri. Meillä on edessä valtavia haasteita, jotka vaativat vastausta digivihreästä siirtymästä ja taloudesta alkaen.

– Kukaan ei myöskään poikkisektoriaalisesti kunnolla pohdi, miten Suomen tuottavuus saataisiin kasvuun. Tuottavuus liittyy niin teknologiaan, ihmisten hyvinvointiin kuin myös maapallon kestävyyteen. Olisi hienoa, jos Suomi olisi edistyksellinen maa, jolla olisi laaja-alaista kykyä johtaa tällaista politiikka, Perholehto muotoilee.